Vauhtia arkeen sähköpyörätuolisalibandystä

31082016

Caritaslaiset harrastaa – Juttusarjassa caritaslaiset kertovat harrastuksistaan ja niihin liittyvistä turvallisuusseikoista.

 

12109939_947963775290377_5010111489088967437_o

Haukiputaan Heiton pelaajia. Juho kuvassa toinen vasemmalta. Kuva: Riina-Kaisa Ikonen

Sähköpyörätuolisalibandyä (eli SPT-salibandyä) pelataan Suomessa kahdella tasolla: SM-sarjaa, sekä divarissa Finlandia-sarjaa. Laji on rantautunut tänne jo 90-luvulla ja sen suosio on kansallisesti kasvanut yli kymmenen joukkueen kokoiseksi. Oululainen Juho kertoo lajista ja siihen liittyvistä turvallisuusseikoista.

Caritas Alppilassa asuva Juho on harrastunut noin seitsemän vuotta sähköpyörätuolisählyä. Hän innostui lajista kun näki ottelun Lihastautiliiton järjestämän kurssin yhteydessä. ”Tällä hetkellä joukkueessamme on yli kymmenen pelaajaa, joista kentällä peleissä on yhtä aikaa maalivahdin lisäksi neljä”, Juho sanoo.

Tavalliseen salibandyyn verrattuna kenttä on pienempi. Myös maalit ovat erimallisia. Ottelussa pelataan kaksi 15 minuutin erää ja pallo ei saa pompata yli 10 cm korkeudelle.

”Vähintään yhden kentällä olevan pelaajan sekä maalivahdin täytyy käyttää T-stick -mailaa, joka on T-kirjaimen muotoinen ja se on kiinnitetty sähköpyörätuolin alaosaan. Muutoin säännöt ovat miltei samanlaiset kuin tavallisessa salibandyssä”, Juho kertoo.

Ne pelaajat, joilla on parempi voima ja hallinta ylävartalossa, pystyvät pelaamaan tavallisella salibandymailalla. ”Myös tavalliset mailat ovat erilaisia, osa on lyhennettyjä, osa täyspitkiä ja osa on voitu kiinnittää pelaajan käteen”.

Törmäyksiltä ei voi välttyä

SPT-salibandy on vauhdikas laji, eikä esimerkiksi yhteen törmäämisiltä tai kaatumisilta voi täysin välttyä. Juho kertoo kuitenkin vakavampien loukkaantumisten jääneen vähälle.

”Pelituolissa ei saa olla teräviä osia, jotka voisivat vahingoittaa toista pelaajaa. SM-sarjassa pyörätuoli ei saa kulkea nopeampaa kuin 15 km tunnissa ja Finlandia-sarjassa nopeusrajoitus on vielä alhaisempi. Lähes kaikki käyttävät metallista suojusta jalkojen edessä sekä turvavyötä ja osa käyttää myös kylkisuojia. Kypärää saa myös käyttää, mutta niitä näkee Suomessa harvemmin” Juho sanoo.

Lajia pystyy harrastamaan sekä sähkö- että manuaalipyörätuolilla liikkuvat henkilöt, mutta tavallinen arkeen sopiva sähköpyörätuoli jää pelissä pahasti jälkeen. ”Pelituoli tarvitaan erikseen, joka on jokaiselle pelaajalle suunniteltu.”

”Haastavinta lajissa on moneen asiaan keskittyminen yhtä aikaa. Erityisesti ne, jotka eivät arjessa normaalisti liiku sähköpyörätuolilla, tuolin hallinta ja samaan aikaan pelin seuraaminen sekä mailan käyttö vaatii harjoittelua”.

Juho kertoo lajissa parasta olevan joukkueen yhteisöllisyys ja monet pelaajat ovat olleet mukana alusta asti, joten joukkueessa on tiivis yhteishenki. Haukiputaan Heiton pelaajat treenaavat kaksi kertaa viikossa ja turnauksia järjestetään vuoden aikana 3-4. Joukkueeseen etsitään uusia pelaajia ja treeneissä saa käydä kokeilemassa lajia ilmaiseksi!