Green care toimintaa vammaispalveluissa: Tutustuminen karjatilan elämään, osa 3

26102016

Yksi asiakkaistamme tutustui navettaan enemmän haju- ja kuuloaistejaan hyödyntäen. Tässä hänen tuntemuksiaan Keskikallion maatilavierailulta.

Maatilalla aistien tunnelmaa

Näköaisti: Näkökykyni on erittäin puutteellinen. Näin, että ihmiset liikkuivat, mutta en nähnyt mitä he tekivät.  En tunnista ihmistä vaikka hän tulisi lähelle, jos hän ei puhu mitään. Kasvonpiirteet hahmotan suurpiirteisesti. Kaikkia aisteja käytin navetassa siinä määrin kun pystyin.

Hajuaisti: Ihan perus navetan haju leijui ilmassa. Tarttui ihan kivasti vaatteisiin se haju. Kun menin kämpille, hoitajat tiesivät heti, että olen ollut navetassa, kun vaatteet haisivat niin kovasti. Minua itseäni se haju ei häirinnyt. Laitoin silti ulkokamppeet pesuun, ei niillä viitsi kaupungilla kulkea.

Kuuloaisti: Laitteiden äänet ja koneiden hyrinän kuulin hyvin. Koneiden äänet peittivät lähes kaiken muun äänen navetassa. Puhe kuului vaimeasti. Lehmien ammuminenkin jäi koneiden äänten taustalle.

Yleinen tunnelma: Kivaa oli, sillä tykkään melkein kaikista mahdollisista eläimistä. Tykkään siitä kun saan olla tekemisissä eläinten kanssa. Matkat tänne ja takaisin sujuivat myös hyvin.

Kirjoittaja: Tiia Pahkala