Green Care – toimintaa Caritas Niemelässä

20062016

kalastus_artikkeliin

Kuvat: Veronica Hanhisuanto
Teksti: Hanna-Riikka Pöppönen, Paavo Turunen

Kalamiehen kuolemansynnit (ahneus, kateus, vahingonilo)

Saimme Caritas Niemelässä talvella ajatuksen kalaretkestä, sillä asiakaskunnassamme on entisiä kalastajia ja metsästäjiä. Idean myötä otimme yhteyttä Oulun seudun uistelijoiden puheenjohtaja Hannu Puustiseen. Hannu innostui ajatuksesta heti ja lupasi suuren toiveemme toteutuvan. Näin ollen Oulun seudun uistelijoiden herrat Juha Syvärinen ja Hannu kävivät Caritas Niemelässä talvella päiväkahvilla; saimme kuulla loistavia tarinoita kalastuksesta, ehkäpä muutaman kalavalheenkin. Meille paljastettiin tuolloin myös kalamiehen kuolemansynnit. Sovimme samantien alkukesän kalastusretken ajankohdan. Päätimme myös, ettemme järjestä tänä keväänä perinteistä omaisteniltaa, sen sijaan kutsumme myös omaiset kalastamaan kanssamme.

Kesäkuun toisen viikon koittaessa jännitimme kovasti loppuviikon säätä ja sitä, kuinka retkemme käy. Säätiedotus lupasi myrskyä ja myräkkää. Sinnikkäinä emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan päätimme katsoa säätilanteen retkiaamuna. Retkipäivämme olikin viikon ainut päivä, jolloin ei satanut. Näin ollen laitoimme töpinäksi ja pakkasimme retkitarpeet mukaan Rajahaudan venesatamaan. Lämpötila oli lähdön hetkellä +6 astetta, yllämme lähestulkoon talvivarustus.

Aloitimme päivän Paavo Turusen tervehdyksellä:

”Olen Paavo ja olen palvellut Kainuun rajavartiostossa. Onkiminen alkoi poikasena Tyrnävän joella keväisin, jolloin alkoi seiven, särjen, säynävän ja harrin nousu. Teimme lisäksi vuotta vanhemman naapurin pojan kanssa retkiä Suutarin järvelle polkupyörällä, jonne matkaa oli 22 kilometriä. Talvitietä matkaa soitten yli järvelle oli kolme kilometriä. Siellä oli sedälläni kalakämppä ja vene.

Kun sitten olin keskikoulun kolmannella luokalla, riitaannuin opettajan kanssa ja lähdin kesken tunnin kotiin, isäni kysyi minulta: ”Mitä meinaat poika ruveta hommaan”? Vastasin että ”Katsotaan nyt ensin tämä kutu”.

Sitten tuli tauko kalastukseen kunnes vuonna 1968 menin naimisiin ja muutimme Hossaan. Kalastus alkoi uudelleen. Ostin jonkun verkon ja paulotin itse lisää. Kalastin läpi vuoden. Suurin taimen oli 5,2 kg ja Siiat 1-2 kg. Kun sain siirron Kajaaniin, alettiin kaverin kanssa kalastamaan Oulujärvestä, kunnes vuonna 1973 jäät veivät verkot rantarisukkoon. Samoihin aikoihin aloimme kulkemaan Lapissa puroilla.

Sain siirron vuonna 1975 Kuivajärven vartion päälliköksi ja aloin taas kalastamaan ympäri vuoden. Mukaan tuli pilkkiminen ja iskukoukut. Suurin haukeni on 9,8 kg. Eräästä lammesta sai kirkkaita ahvenia, jotka painoivat 300 g – 1 kg. Jossain vaiheessa sitten loppui puroilla kulku, kun lankomies ei enää pystynyt kulkemaan kairassa. Niinpä siirryimme kulkemaan Tenolla. Kuljin siellä 12 vuotta joka kesä, viikon verran. Saimme joka kerta tinttejä jalkoja ja kymppikiloisia. Suurin oli 13,5 kg.

Vuonna 1985 sain siirron Kajaaniin, josta kävin keväisin rajalla koukuilla ja pilkillä. Kesällä verkoilla ja uistelemassa ja kaverin kanssa Oulujärvellä troolilla. Jäin vuonna 1990 eläkkeelle ja muutin Tyrnävälle. Edelleenkin kävin kolme neljä kertaa vuodessa kalalla tai metsällä Kainuussa”.

kalastuskollaasi

Oulun seudun uistelijat olivat tuoneet paikalle oikeat mato-onget. Venelaituri oli sen verran lyhyt, etteivät kaikki onkijat mahtuneet siihen yhtaikaa. Kaikki halukkaat saivat kuitenkin vuorotellen onkia. Ei mennyt aikaakaan, kun ensimmäiset saaliit nostettiin merestä. Saimme etupäässä ahvensinttejä ja särkiä.

Ilma lämpeni koko ajan ja paikka oli suojaisa. Pian saimme ilmoituksen, että makkarat ovat kuumia ja eväsleivät katettu. Tämä sai porukkaamme liikettä. Kaikki nauttivat kevätlämmöstä, yhdessäolosta sekä mukavasta ja mieluisasta tekemisestä. Päivän päätteeksi saimme nähdä taidokkaan kalojen fileerausesityksen. Retkellä emme langenneet kalamiehen kuolemansynteihin lainkaan!

Kiitämme lämpimästi henkilökuntaamme, avustajia sekä eritoten Oulun seudun Uistelijoiden Hannu Puustista, Juha Syväristä ja Janne Körkköä retken mahdollistamisesta. Suuri kiitos kuuluu myös tapahtumaan osallistuneille omaisille. Juhan taksipalvelun palvelu oli jälleen sujuvaa. Ilman Ravintola Matriitin retkieväitä olisimme olleet pulassa. Voimme todeta, että yhteistyössä ja yhdessä tekemisessä on voimaa!

Paavo Turunen, asukas
Hanna-Riikka Pöppönen, johtava ohjaaja