Green care toimintaa vammaispalveluissa: Tutustuminen karjatilan elämään, osa 1

20102016

katja

Karjatilan elämää

Teksti: Katja Seppänen
Kuvat: Jaakko Määttä

Olimme vierailulla Yli-Iissä sijaitsevalla maatilalla 6.10.2016. Lähdimme matkaan noin 10.30. Matka kesti suunnilleen tunnin verran. Maatilan isännän ja emännän nimet olivat Katri ja Tommi. Heillä on 3-4 lasta. En ole varma kumpi luku, muttei se lienee olennaisin. Meitä oli pyydetty tekemään juttu Caritaksen nettisivuille. Mukana Caritas Celestasta oli minun lisäkseni Juhana ja Tiia Sonetista.

Minä päätin innokkaana haastatella maatilan väkeä ja sitten kirjoittaa tämän jutun. Navetta oli yllättävän iso ja helppokulkuinen ajateltuna apuvälineellä liikkuvia, kuten itseäni ja muita pyörätuolin käyttäjiä. Karjaa tilalla oli noin 200 nautaa, sekä lypsy- että lihakarjaa. Siinä tilanteessa, kun navetassa olimme, paikalla oli lypsylehmiä, vasikoita ja hiehoja. Sonneja en nähnyt. Sonni on urospuolinen nauta ja hieho poikimaton lehmä.

Lehmät olivat hyvin kiinnostuneita ihmisistä. Kun lähestyin niitä ja ojensin kättäni silittääkseni niitä, ne tunkivat päätään aidan välistä minua kohti. Pysyttelin kauempana, koska luulin että se on paras tapa lähestyä niitä. Kun kurkottelin kaukaa, ne luulivat minun hyökkäävän ja vetivät päänsä pois. Jonkin ajan kuluttua päätin vain uskaltaa mennä ihan lähelle ja silloinhan nämä innostuivat nuolemaan tuolini renkaat ja jarrut sekä käteni aivan märiksi.

Pääsin myös yhteiskuvaan lehmien kanssa. Pikku-vasikat olivat suosikkejani. Ne olivat todella söpöjä eläimiä, joista oli myös pakko ottaa kuva. Ihanaa! Totesin kännykkäpussini sotkeentuessa heiniin ja hiekkaan, että tästähän tuli Heinillä härkien kaukalon -hommaa vaikken härkiä nähnytkään. Kyselin Tommilta myös vasikoiden ruokinnasta. Vasikat ruokitaan yleensä ämpäristä juotetulla emänsä maidolla, sillä lehmät eivät useimmiten itse imetä jälkeläisiään. Lehmät eivät myöskään saata vasikkaa alulle itse etsimällä sonnia, vaan ihminen keinosiementää ne, koska luonnollinen parittelu ei ole kannattavaa jalostuksen kannalta, koska ei haluta aina saman isän jälkeläisiä. Yllä mainittua asiaa olenkin aina ihmetellyt.

Kyseessä oli pihattonavetta eli navetta, jossa lehmät saavat liikkua vapaasti aidatulla alueella navetassa. Parsinavetassa ne ovat kiinni kytkettynä karsinoihinsa. Minusta pihatto on eettisempi valinta. Lehmät tulivat määräajoin lypsyrobotille lypsylle. Parisataa lehmää olisi aika vaikea lypsää laittamalla kaikille lypsykoneet käsin. Kysyin juovatko tilalliset itse omaa maitoaan. Kuulemma juovat.

Lehmillä oli kivoja nimiä, joista muistan Idean, Hopean ja Juureksen ja olikohan yhden nimi Palsternakka tai joku sinne päin. Hopea oli mielestäni kaunein nimi.  Nimeäminen ei ole EU:n säädösten mukaan pakollista, mutta korvamerkit ovat. Karja oli tavallista, ei luomua (luonnonmukainen) jossa rehunviljelyyn ei käytetä torjunta-aineita tai lannoitteita.

Meilläkin on joskus ollut karjaa, mutta se on hävitetty ollessani vauva, koska ei kuulemma kannattanut. En ole varma olenko koskaan nähnyt näitä meidän sonneja. Navetta meillä on ja AIV-rehutorni. Kyseisessä navetassa olen lapsena leikkinyt. Tämä navetta sijaitsee Siikalatvan Mankilassa. Isälläni oli luomuviljaa, mutta hän on nyt myynyt peltonsa. Äitini on Valiolla töissä eli maito on tullut tutuksi.  Lehmien äidinmaitoa kutsutaan ternimaidoksi. Meillä on tapana hakea yksiltä Leinosilta tai meidän naapurista juhannuksena ternimaitoa ja keittää siitä juhannusjuustoa. Itse en tykkää siitä. Muistan alakoulussa puhuneeni naapurin pojan kanssa lehmistä ja heidän oman tilansa maidon juomisesta, jota avustajani ihmetteli. En ole varma oliko se pastöroimatonta (maidon kuumennus 70 asteessa meijerissä) ennen purkittamista ja myyntiä.

Nyt takaisin Yli-Iin tilalle. Tilalla oli myös kissa. Navetassa vierailun jälkeen pääsimme nuotiolle. Lauloimme kappaleen On meillä metsässä nuotiopiiri. Otin itse yksinlauluna Paimenpoika-laulun: ”Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjoteille”… Perhe tarjosi meille piirakkaa, makkaraa ja mehua. Lapset olivat mukana auttamassa äitiään ja isäänsä ja toimivat tarjoilijoina. Se oli arvostettava näky. Paikalla oli porukkaa myös Caritaksen kehitysvammaisten yksiköstä. Lopuksi totesin, että olisin voinut jäädä lehmien kanssa navettaan asumaan lukuun ottamatta laitteiden hirveää pörinää, jonka vuoksi käytin kuulosuojaimia. Muutkin tykkäsivät reissusta.

 

hommia

 

Jaa sivu