Asukaskynä: Päivä huskyfarmilla Loihakassa

17012018

IMG-20180112-WA0005

Asukaskynässä asukkaamme saavat kirjoittaa vapaasti ajatuksistaan ja kokemuksistaan arjessa. Tällä kertaa jutun aiheena on vierailu huskyfarmilla.

Päivä huskyfarmilla Loihakassa

Lähdimme viisikkona matkaan perjantaina 12.1. kymmenen aikaan Celestasta. Ensin menimme Zeppeliinin kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Avustavina henkilöinä matkallamme toimivat päivätoiminnanohjaajamme Jaakko ja Helena. Lounastauon jälkeen lähdimme Oulunsalon Varjakkaa kohti, huskyfarmi Loihakkaan. (Loihakka kuulosti minusta saamenkieliseltä nimeltä, mutta sitä se ei ollut.)

Saavuin paikalle ensimmäisenä. Huskypaikan omistaja Maija oli minua vastassa. Odottelimme hetken aikaa muita takseja. Pitänee sitten myös kertoa, ketä meitä reissussa oli: minä (Katja), Olli, Johanna, Riku ja Juhana.

Maija toivotti meidät kaikki tervetulleiksi ja alkoi kertoa farmin koirista, joihin ihastuin heti.

Näimme ensimmäisenä Rudolfin, jota Tero, toinen paikan pitäjistä, talutti. Huskyja ei yleensä pidetä taluttimessa.

Saimme paljon tietoa huskyista. Tarhassa oli yhteensä 24 koiraa, kokonaisia perheitä; emoja, pentuja ja ainakin yksi uros. Husky voi saada kerralla kuudesta kahdeksaan pentua. Kaikilla oli mitä persoonallisimpia nimiä, kuten Rapa, Loska, Kura, Räntä, Kukka, Xavier ja aiemmin mainittu Rudolf.

Lauman johtaja Nana nukkui sisällä. Tämä on poikkeuksellista, koska huskyja ei yleensä pidetä sisätiloissa, eivätkä ne siellä viihdykään. Nämä koirat ovat ulkona ympäri vuoden, satoi tai paistoi. Ne saattavat saada pennutkin ulos. Tarhassa oli alaskan- ja siperianhuskyja, joista siperianhusky lienee tunnetumpi. Alaskanhusky ei itseasiassa ole edes virallinen rotu.

 

IMG-20180112-WA0001

Tolkuttomasti virtaa

Koirat olivat kukin omissa häkeissään. Ne säntäilivät ja hyppivät edestakaisin, koska niillä on tolkuttomasti virtaa. Ne onkin luotu vetämään rekeä. Rekiajelulle emme päässeet.

Huskyt voisivat vetää perässään vaikka mönkijää. Koska koirilla on niin paljon energiaa, ne tarvitsevat paljon liikuntaa ja rasvaa. Lemmikkikoirista poiketen, ne eivät juuri syö kaupan kuivamuonaa tai purkkiruokaa, vaan niiden ruokavalio koostuu kunnon lihasta, kuten hevosenlihasta, maksasta ja kalasta.

Hassua kyllä, huskyt eivät ymmärrä juoda, ellei niitä houkuttele juomaan kissanruolla maustetulla vedellä. En tiedä miksi juomavietti puuttuu. Jos rotu on alun perin nimensä mukaan Siperiasta, niin ehkä se on tällä sopeutunut kylmään ilmastoon. Linnutkaan eivät kuulemma tarvitse vettä talvella.

Huskyt päästetään välillä häkeistään juoksemaan. Ne eivät yleensä karkaa, vaikka juoksevatkin vapaana. Perus ulkolenkkiä on huskyn kanssa turha kuvitella, sillä ne vain vetäisivät ihmistä perässään, mihin ne on pennusta asti koulutettu.

 

IMG-20180112-WA0003

 

Viisaita ja nopeita koiria

Koira ymmärtää rekiajelulla, kun sitä käsketään lähtemään, pysähtymään tai kääntymään haluttuun suuntaan. Mutta jäällä se on monta kertaa ihmistä viisaampi. Se nimittäin tuntuu vaistoavan milloin jää on vaarallista. Huskyja kannattaa tässä asiassa totella, jos se kieltäytyy menemästä jäälle.

Eräässä toisessakin asiassa huskyt ovat uskomattoman älykkäitä. Ne tykkäävät hyppiä aikuista ihmistä vasten, mutta lasta vasten ne eivät hypi koskaan. Husky pystyy juoksemaan noin 40 kilometriä tunnissa, jopa 70! Olisipa siinä kiva taksikyyti.

Johanna kysyi, viedäänkö tarhan kaikki koirat yksitellen eläinlääkäriin. Ei viedä, eläinlääkäri tulee ainakin tällä tilalla kotiin, aivan kuten eläinlääkäri tulee karjatiloillekin. Kaikki olivat todella kiinnostuneita tarhasta ja sen koirista.

Kahdelta oli sitten kotiinlähdön aika. Kiitokset Loihakan väelle vieraanvaraisuudesta!

 

Katja Seppälä, Caritas Celesta