Asukaskynä: Hirvenmetsästys on jokasyksyinen perinne

13122018

hirvimetsä_

Asukaskynässä asukkaamme kirjoittavat kokemuksistaan ja ajatuksistaan arjessa. Tällä kertaa saamme lukea Caritas Niemelän asukkaan Paavo Turusen kertomuksen tämän syksyiseltä hirvimetsältä. Syksyn myötä alkoi metsästäjän sydän jälleen sykkiä jahtiin. Saalistakin saatiin tällä kertaa.

Hirvenmetsästys on jokasyksyinen perinne

Tuli neljästoista päivä lokakuuta sunnuntai. Silloin minut ja Pauliina oli kutsuttu jo neljännen kerran hirvijahtiin. Valmistelut sujui jo rutiinilla, mutta taksikyyti oli epäselvä, saammeko entiseen tapaan Kaartaxin auton ja Matin kuskiksi. Liisa soitteli Tyrnävän kunnan sosiaalityöntekijälle, joka myönsi luvan, ja niin Matti oli vastassa, kun menimme ulos ja lähdimme matkaan ajoissa.

Saavuttuamme kokoontumispaikalle Kauppi toivotti meidät tervetulleeksi ja sitten lähdimme hänen jäljessä kohti sovittua passipaikkaa. Kun saavuimme perille, ja Kauppi oli tabletilta näyttänyt kaikki passimiesten paikat, siitä alkoi jahti. Tarkoituksena oli ampua orvoksi jäänyt vasa. Ei mennyt kauan, kun koira otti haukun, mutta vielä ei oltu varmoja, onko oikea elukka haukussa.

Seurasin koko ajan koiran liikkeitä tabletilta. Vähän ajan kuluttua ajo lähestyi viereistä passia ja kohta kuului kaksi laukausta, mutta ne oli ammuttu niin läheltä elukkaa, ettei erottanut, osuiko. Kohta kuultiin, että vasa on nurin. Koska paikka, jossa kaato tapahtui, oli lähellä, kävimme katsomassa paikkaa. Sitten palasimme nuotiolle, jonne oli kertynyt melkein koko porukka. Pauliina jakoi Caritaksen lahjoittamia kahvitarvikkeita ja makkaroita.

Minä odotin ampujaa paikalle, että tarjoan porukalle kaatoryypyt. Kun ampuja oli ottanut ryypyt, hän pani pullon taskuun – ei sitten toiset saaneetkaan ryyppyjä. Ei tainnut ollut kaatoryyppyperinne vielä hallussa, koska oli ampujan ensimmäinen kaato.

Olimme jonkin aikaa nuotiolla. Suurin osa porukasta jatkoi jahtia. Me lähdimme Kaupin ja parin metsästäjän kanssa lahtivajalle katsomaan, miten ensikertalaisella nylky sujuu. Olihan hän eka kertaa hirvijahdissa ja pääsi ampumaan, ja nyt opetteli nylkemään. Seurasimme nylkyä jonkin aikaa, kunnes sanoin, että me lähdemme kotiin. Pauliina kiitteli jahdista ja Kauppi toivotti tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen. Saimme myös kutsut peijaisiin.

Lämpimät kiitokset jälleen Oulunjoen eräseuran Sanginsuun hirviryhmälle antoisasta jahtipäivästä ja Matille hyvästä kyydistä!