Asukaskynä: Reissu Perhoon tapaamaan sotaveteraania

26022018

Perhossa

Asukaskynässä asukkaamme saavat kirjoittaa ajatuksistaan ja kokemuksistaan arjessa. Tällä kertaa Asukaskynässä Caritas Celestan asukkaiden matkakertomus reissusta Keski-Pohjanmaalle tapaamaan 102-vuotiasta sotoveteraania. Yhteiskuvassa Uuno Möttönen ja Hermanni Pennanen.

 

Unohtumaton päivä
sotaveteraanin kanssa

Hermanni on seurannut kiinnostuneena jo pitkään internetin ja uutisten välityksellä iäkkäiden sotaveteraanien elämää. Olimme päivätoiminnassa suunnitelleet reissua veteraanin luo Reisjärvelle, mutta aikataulujen takia se ei onnistunut. Yhtenä päivänä Hermanni kertoi päivätoiminnan ohjaaja Jaakolle Perhon kunnassa Keski-Pohjanmaalla asuvasta 102 vuotta täyttävästä Uuno Möttösestä ja ehdotti käyntiä siellä. Jaakko soitti Uunolle ja sovimme, että menemme sinne vierailulle. Meitä lähti mukaan neljä asukasta ja kaksi päivätoiminnan ohjaajaa.

Hermanni: Päivä Perhon Möttösessä oli ikimuistoinen. Tulin ensimmäisenä sisään ja minut vietiin olohuoneeseen, missä Uuno Möttönen istui nojatuolissa ja me kättelimme. Vastaanotto oli mitä ystävällisin ja vieraanvaraisin. Paikalla oli Uuno Möttösen tytär Sirpa ja hänen miehensä Kalevi, ja paikalle tuli vielä Uunon kotihoitaja Helena. Kotihoitaja käy Uunon luona joka päivä ja hoitaja oli Uunolle tosi tärkeä. Ei ollut mitään arastelua, vaan Uunon omaisten kanssa heti huumori synkkasi. Minä pyysin, että jos koko matkan idean isä saisi kunnian istua Uunon vieressä, ja niin minut siirrettiin toiseen nojatuoliin.

Uuno Möttönen aina toisteli samoja juttuja. Hän monesti toisti, että kiitos kun uhrauduitte minun takia tulemaan. Hän myös kertoi, että hän oli vuonna 1938 vapaussodan 20-vuotisjuhlaparaatissa ja näki Mannerheimin. Meille näytettiin valokuvia 1930-luvulta tähän päivään. Sanoin lähtiessä Möttösen tyttärelle, että harvoin tapaa enää tänä päivänä näin ystävällisiä ihmisiä kuin te, ja tytär oli aivan mielissään.

Jukka-Pekka: Reissu oli ikimuistoinen. Oli hienoa, kun Uuno esitteli hänen saamaansa kutsua itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan vuodelta 2016. Saimme kuulla sota-ajan juttuja. Uuno innoitti minua jutuillaan ja kiinnostuin sota-ajan historiasta. Sota-ajan jutut jäivät hyvin mieleeni ja niistä minulle muistui mieleen myös oma ukkini. Vähän ennen lähtöämme Uuno otti minua kädestä kiinni ja siitä tuli kyynel silmään. Kyynel tuli silmään myös kuunnellessa sota-ajan juttuja. Arvostan vanhoja veteraaneja varsinkin nyt!

Riku: Hyvä reissu. Uuno kertoi minulle sotajuttuja, että niitä vain lisää! Olisin voinut kuunnella niitä juttuja vaikka koko yön!

Lassi: Ihan hyvä päivä oli, tämmöisiä on niin harvoin, että jää hyvin mieleen. Päivä oli pitkä, olimme reissussa 12 tuntia! Siitä huolimatta ei ehtinyt pitkästyä.

Keskustelimme siitä, mikä on pitkän iän salaisuus. Uuno kertoi, ettei ole ikinä polttanut tupakkaa tai käyttänyt alkoholia. Hän kertoi noudattaneensa terveellisiä elämäntapoja koko elämänsä. Uuno jaksoi hyvin jutella ja kahvitella meidän kanssa. Olimme valmistautuneet lyhyeen vierailuun, mutta meitä pyydettiin jäämään pitempään ja niin jäimme.

Uuno oli ollut nuorempana kova haitarin soittaja. Uunon vävy esitteli haitaria ja laittoi haitarin vuorotellen meidän syliin. Meille tarjottiin kakkua, keksiä ja joimme kahvia. Uunon omaiset olivat meille apuna kahvittelussa. Uuno kertoi meille omista armeija-ajoistaan ja esitteli kuvia, joissa sotilailla oli päällä ”luurankopuvut” eli univormut, joissa oli kylkiluita muistuttava kuviointi. Uuno Möttönen oli palvellut Lapin sodassa Oulu-Kemi –alueella. Uuno oli myös hoitanut vaimoaan kotona hänen kuolemaansa saakka.

Paluumatkalla kävimme syömässä ravintola Pelimannissa. Lähtiessä Rikun pyörätuoli meinasi jäädä ravintolan eteiseen. Onneksi taksikuski huomasi, että tuoli puuttui ja palasimme hakemaan sen. Onneksi emme olleet ehtineet ajaa kovin kauaksi. Reissusta jäi hyvät tunnelmat ja sitä päivää emme vaihtaisi pois mistään hinnasta!

Haluamme kiittää Uunon vävyä Kalevia, kotihoitaja Helenaa, tytärtä Sirpaa ja ennen kaikkea Uunoa itseään siitä, että saimme käydä heidän luonaan Perhossa! Kiitämme myös vieraanvaraisesta ja ystävällisestä vastaanotosta. Isot kiitokset Sirpalle, että hän kertoi tarinoita olympiavoittaja Arsi Harjusta, jonka opettajana hän oli toiminut. Uuno lähetti lämpimiä terveisiä koko Caritaksen väelle!

Teksti: Hermanni Pennanen, Riku Rahkola, Lassi Järvinen ja Jukka-Pekka Leinonen, Caritas Celesta